OHJELMISTO

VIVA EROTICA 2022

Kahden hullun kaipuun täyttämän vuoden jälkeen aistillisten seikkailujen aika koittaa jälleen – Viva Erotica tulee taas, ja ohjelma on häikäisevämpi kuin koskaan!

Tarjolla on tuttuun tapaan neljä päivää kaikenlaisen erotiikan värittämää valaistumista: valikoima ulottuu Albert Serran kuninkaallisesti kruisailevan Libertén (2019) ja Denis Côtén roisin seksiterapiakomedian That Kind of Summerin (2022) kaltaisien modernien mestariteoksien, Torgny Wickmanin huippusuositun sukupuolivalistusklassikon Mera ur Kärlekens språk (1970) ja pornon kulta-ajan Elviksen John Holmesin tähdittämän Tapestry of Passionin (1976) kautta yhdysvaltalaisen fetissi-auteur Maria Beattyn noituutta ja halua käsittelevän Spit and Ashesin (2019) kaltaisiin uuden feministipornon helmiin.

Nämä ja monet muut vievät jälleen kerran tutkimusmatkalle elokuvataiteeseen puhtaimmillaan seksin ja halun prisman kautta – ”our passion for cinema in the service of a cinema of passion!”

Liput

Festivaalipassi: 55 € (sis.kaikki leffat, rajoitettu määrä kaupan)
Päiväliput: 15/20€
Yksittäiset: 10€

Aikataulu:

TORSTAI 5.5.2022

18:00 LIBERTÉ (Albert Serra, 2019), DCP, 2,18′

20:45 RASPUTIN – ORGIEN AM ZARENHOF (Ernst Hofbauer, 1984), 35mm, 1,31′

PERJANTAI 6.5.2022

18:00 MORE ON LANGUAGE OF LOVE (Torgy Wikman) 35mm, 1,30′

20:00 MOLLY (Mac Ahlberg, 1976) 35mm, 1,36′

22:00 BOCKENS HUS (1973; Nishimura Shōgorō) DCP 1,28′

LAUANTAI 7.5.2022

18:15 HOUSE OF WHIPCORD (Peter Walker, 1974)16mm, 1,42′

20:15 TAPESTRY OF PASSION (Alan Colberg, 1976)35mm, 1,17′

22:00 SPIT AND ASHES (Maria Beatty, 2019) DCP, 1,13′

SUNNUNTAI 8.5.2022

16:30 THAT KIND OF SUMMER (Denis Cote, 2022) DCP, 2,17′

19:00 KOULUTYTTÖJEN KIIMA-AIKA (Erwin C. Dietrich, 1979) 35mm, 1,31′

Kaikki elokuvat K18 (anniskelunäytös)

Torstai 5.5.2022

ARISTOKRAATTISIA AHTEREITA JA JALOSUKUISTA JÖRNIMISTÄ

Kahden sosiaalisen etäännyttämisen korpivuoden jälkeen meillä kaikilla on varmaan jokseenkin samanlainen olo kuin innokkailla aristokraateilla Albert Serran omaleimaisessa kruisailun ylistyslaulussaan LIBERTÉ (2019): tässä sitä ollaan, päät täynnä ylettömän perverssejä fantasioita (ja leffan alussa näillä tyypeillä totisesti on melkoisen pervoja ideoita), mutta kun lopulta pääsemme ihmisten seuraan, ei likaisiin hommiin olekaan niin helppo ryhtyä. Siksipä tuumimme, että Viva Erotica 2022:n ensimmäisen päivän pitää alkaa tällä nimenomaisella elokuvalla. Ja kun kerran olemme tässä miljöössä, miksipä emme viipyisi hetken aatelisten ja varakkaiden maailmassa, heidän joilla on loputtomasti rahaa ja aikaa toteuttaa turmeltuneimmat himonsa. Esitelkäämme siis Ernst Hofbauerin RASPUTIN – ORGIEN AM ZARENHOF (1983), ”Koulutyttöraporttien” kummisedän ainokainen ekskursio hardcore-pornon pariin (ja meno tässä elokuvassa todella yltyy kovaksi!). Hänen hintavimmassa tuotannossaan loistokkaat vartalot nuoleskelevat, paneskelevat ja piiskaavat toisiaan ylellisissä lavasteissa. Eteeristä elokuvataidetta ja estotonta eksploitaatiota: tervetuloa Viva Eroticaan!

Perjantai 6.5.

RUOTSALAISTA RIETTAUTTA MAAILMALLE!

Jossain vaiheessa tämän oli tapahduttava: kuinka Viva Erotica voisi olla osoittamatta kunniaa maalle, joka on tehnyt seksielokuvien eteen enemmän kuin mikään muu maa maailmassa? Myönnetään totuus: kiitos Ingmar Bergmanin, Arne Mattsonin ja vähäisempien lahjakkuuksien laumojen, seksistä tuli laadukkaan elokuvan aiheistoa. Jos 50-luvun alkuvaihetta leimasi vielä aiheiston ja tunnelmien paikallisuus (keskikesän melankolia, jne.), 60-luvun lopulle tultaessa Ruotsi oli muuntautunut seksifantasioiden tuotannon kansainväliseksi keskukseksi. Tanskalaiset seksologit Inge ja Sten Hegeler matkasivat sinne tekemään lukuisia sukupuolivalistuksen merkkiteoksia yhdessä paikallisen erotica-auteurin Torgny Wickmanin kanssa (MORE ON LANGUAGE OF LOVE, 1970). Ruotsalainen mestarikuvaaja ja ohjaaja Mac Ahlberg hankki myös kannuksensa Tanskassa ennen kuin palasi kotimaahan valmistamaan lukuisia pornoklassikoita, mutta tähtäsi myös ulkomaiden markkinoille kuvaamalla englanniksi (MOLLY, 1977). Ja ruotsalaisen seksi-internationalismin huipulle päästään Nikkatsu Filmsin vuosina 1971-73 Ruotsissa kuvaamien kuuden Sweden Porn -elokuvan myötä. Jo vain: japanilaisia seksi- ja irstailutarinoita pohjoismaisien esiintyjien voimin, näiden omalla äidinkielellä (BOCKENS HUS / INJŪ NO YADO, Nishimura Shōgorō, 1973)! Viva Erotica 2022:n toinen päivä paljastaa, että Ruotsi oli aikoinaan melkomoinen maa!

Lauantai 7.5.

TUHMAA NOIRIA JA TUIMIA NOITIA

Nishimuran elokuvassa esitelty rikollinen mielenlaatu johdattaa meidät elegantisti kolmanteen päivään, joka tarjoilee mielinmäärin jännitystä rikoksen ja rangaistuksen linssin läpi nähtynä. Pete Walkerin HOUSE OF WHIPCORD (1974) on mitä harvinaisin yksilö: liberaalilla poliittisella agendalla varustettu eksploitaatioelokuva. Elokuvan tekemisen aikaan Iso-Britanniassa harkittiin ruumiillisten rangaistusten ja kuolemantuomion palauttamista, ja elokuva otti tylyn yksiselitteisen kannan näihin taantumuksellisiin pyrintöihin. Hiukkasen hyväntuulista helpotusta tarjoilee Alan Colbergin TAPESTRY OF PASSION (1976), yksi pornon kultakauden Elviksen, John Holmesin tähdittämän Johnny Wadd -elokuvasarjan eksentrisemmistä osista. Päivän päättää SPIT AND ASHES, hämmentävä sekoitus fetissipainotteista s/m-pornoa, noitakauhua ja feminististä sisaruutta. Tarina jossa tiukkapipoiset munkit saavat ansionsa mukaan, kun taas naiset löytävät lohdun ja nautinnon omasta keskuudestaan…

Sunnuntai 8.5.

PARITTELUA JA POHDISKELUA PIENISSÄ PIIREISSÄ

Viva Erotica 2022:n neljäs päivä tulee liian nopeasti, ja loisteliaat elokuvaorgiamme saavuttavat kliimaksinsa. Päätimme lopettaa ensimmäistä päivää muistuttavaan kaksoisnäytäntöön: hieman taiteellisemmanpuoleinen nykyelokuva (THAT KIND OF SUMMER, Denis Côté 2022) yhdessä samanteemaisen kaupallisen klassikon kanssa (Erwin C. Dietrich, 1979). Tämän päivän festivaalien vakiovieras, kanadalainen Denis Côté, ja edesmennyt sveitsiläinen tissi-ja-takamus -yrittäjä Erwin C. Dietrich käsittelevät molemmat eristyksissä olevia naisia – jotka edellisen elokuvassa läpikäyvät terapiaa vailla tavoitetta muutoksesta, jälkimmäisessä viettelevät (tai vain hämmentävät) miespuolisia kumppaneitaan.  Côté pidättäytyy fantastisen aistillisessa vihjailussa, kun taas Dietrich on niin suorasukainen kuin ei-hardcore-tuotannossa on mahdollista. Epätodennäköinen parivaljakko kohtaa toisensa siekailemattoman naiseuden ja uutuuden uteliaisuuden ylistyksessään Viva Erotican temmellyskentällä: aidon elokuvan turvatilassa, jossa kaikki on sallittua eikä mitään ole kielletty!

*** LEFFAT ***

LIBERTÉ (Albert Serra, 2019)

Vuonna 1774 joukko ranskalaisia libertiinejä pakenee Preussiin, kaikista maailman paikoista. Mutisten toisilleen iljettävimpiä sukupuolisia fantasioitaan huikeista skatologisista sekoiluista julkisen teloituksen kaltaisiin kidutusskenaarioihin, nämä aristokraatit valmistautuvat kruisailuun öisessä metsässä – jossa he sitten osoittautuvatkin paljon ujommiksi ja epävarmemmiksi kuin odotettua..! LIBERTÉ on totisesti erikoislaatuinen yksilö: kenties uskollisin koskaan nähty kuvaus kruisailusta, tuosta pariutumisrituaalista, joka koostuu pitkistä jaksoista seisoskelua ja molemminpuolista tuijottamista; ja sellaisenaan absurdin huvittava elokuva – mutta vauhtiin päästäessä meno yltyy sangen kiimaiseksi, kun maito loiskuu alastomien neitojen päälle ja pakarat paukkuvat ankarasti. Ja hei: on kunnioitettava jokaista seksileffaa, jossa tuottaja itse ottaa osaa tuhmaan toimintaan!

RASPUTIN – ORGIEN AM ZARENHOF (Ernst Hofbauer, 1983)

Parantaja ja messiaaninen visionääri Grigori Jefimovitš Rasputin on historiallinen hahmo, johon jokainen jo hänen eläessään – ja vielä enemmän hänen kuoltuaan – projisoi omia fantasioitaan ja pelkojaan. Avain Rasputinin myyttiin on Grigori Jefimovitšin legendaarinen seksuaalinen kyvykkyys: hänen kerrotaan järjestäneen orgioita naispuolisille seuraajilleen, jotka kaipasivat niin hengellistä täyttymystä kuin toisenlaistakin täytettä toden teolla (jotkut hänen saamistaan kirjeistä ovat aivan uskomattomia…). Joten vaikka RASPUTIN – ORGIEN AM ZARENHOF saattaa olla kaukana historiallisista faktoista, se on silti äärimmäisen uskollinen sille tavalle, jolla ihmiset kuvittelivat (ja kuvittelevat) Rasputinin. Lisäksi näyttävät puvut ja lavasteet ovat itse asiassa historiallisesti melko uskollisia – mikä sopiikin tällaiselle suurtuotannolle, jolla ikuinen kitupiikki, tuottaja Alois Brummer ja hänen auteur-työparinsa Ernst Hofbauer pystyttivät monumentin todellisille kyvyilleen. Sillä yksi asia on varmaa: näiltä kahdelta ei kukaan osannut odottaa mitään näin loisteliasta ja taidokasta!

MORE ON LANGUAGE OF LOVE (Torgny Wickman, 1970)

Elokuvallaan MORE ON LANGUAGE OF LOVE (1969) Torgny Wickman (ohjaus), Inge ja Sten Hegeler (käsikirjoitus, haastattelut) sekä jälkimmäisten kollega Maj-Briht Bergström-Walan osuivat kansainvälisen seksi(valistus)elokuvan kultasuoneen. Tarvittiin siis lisää samaa, ja sitähän pikaisesti tehtiin: Mera ur kärlekens språk. Mitä jatko-osiin tulee, se on parempi kuin tuo ensimmäinen ekskursio rakastelun riitteihin ja rutiineihin. Siinä missä ensimmäinen osa käsitteli kaikenlaista ”peruskamaa”, More on Language of Love tarkastelee vähemmän tavallisia hauskanpidon muotoja, aiheiden ulottuessa lasten masturbointitarpeista vanhusten välisen seksin kautta pornofilmikuvausten kulissien taakse. Aivan lumoava sekoitus yhteiskunnallista keskustelukulttuuria ja nopean rahan estetiikkaa ja asennetta!

MOLLY (Mac Ahlberg, 1977)

Daniel Defoen The Fortunes and Misfortunes of the Famous Moll Flanders (1722), riehakas ja raisu fiktioversio 1600-lukulaisen taskuvarkaan Moll Kingin elämästä ja seikkailuista on sovitettu lukuisia kertoja valkokankaalle. MOLLY lienee alkuteokselle vähiten uskollinen versio, mutta se on myös kaikkia muita hauskempi, ynnä elokuvallisesti parhaiten tehty, kiitos Mac Ahlbergin, jonka viimeinen eroottinen elokuva on yhtä juhlaa aisteille. Pohjoismainen hottis löytää itsensä keskeltä Ranskan Rivieran seurapiirien kevyesti eksentristä läpileikkausta, joille kaikki on sallittua, yleensä hyväntuulisella ja lempeällä tavalla (muutamia ilkeyksiä ja väkivaltaisuuksia lukuunottamatta). Kultakauden porno on harvoin näyttänyt näin säteilevältä ja vapautuneelta!

BOCKENS HUS / INJŪ NO YADO (Nishimura Shōgorō, 1973)

Vuosina 1971-73 tuotantoyhtiö Nikkatsu kävi joka vuosi Ruotsissa kuvaamassa kaksi osaa roman porno -elokuvasarjaansa käyttäen paikallisia näyttelijöitä, mutta japanilaisia tekijöitä (ainakin päätehtävissä kuten ohjaus, käsikirjoitus jne.). Nishimura Shōgorōn BOCKENS HUS / INJŪ NO YADO oli viimeinen tällainen Sweden Porn, kuten niitä kotimaassaan kutsuttiin, ja se on kiistatta sarjan onnistunein osa. Nishimuralle tuttuun tyyliin elokuva tarjoilee eriskummallisen sekoituksen satiiria ja väkivaltaa: se alkaa löyhänä versiointina Joseph Hayesin ja William Wylerin EPÄTOIVON HETKISTÄ (The Desperate Hours, 1954/55) pahisjoukon ottaessa perheen panttivangiksi näiden kotona, mutta muuntuu sitten hitaasti paitsi valtapeliksi, myös erikoiseksi paineen alle asetettujen sosiaalisten normien vivisektioksi. Pieni mestariteos, joka parantaa elämänlaatua!

HOUSE OF WHIPCORD (Peter Walker, 1974)

Brittiläisen eksploitaatioelokuvan aksiooma Peter Walker ei eläessään suostunut myöntämään, että hänen naisvankila-roughiensa sisälsi poliittisesti progressiivisen agendan, mutta on vaikea uskoa hänen olleen epätietoinen tuona aikana käydyistä keskusteluista koskien ruumiillisen rangaistuksen ja kuolemantuomion palauttamista Englantiin. No, kenties hänellä ei ollutkaan aiheesta sanottavaa, mutta paljon näytettävää oli: salainen ja erittäin yksityinen rangaistuslaitos huonoina ellei suorastaan pahoina pidetyille tytöille; pitkitettyjä piiskaussessioita; runsaasti alastomuutta; hirttotuomioita; hiljaisen kollaborationismin kauhua; sekä ahdingon ja kostonhimon synnyttämää raivoa, joka lopulta kaataa jokaisen fasistisen järjestelmän. Brittiläistä rangaistusfetisismiä on harvoin juhlittu vastaavalla rouheudella.

TAPESTRY OF PASSION (Alan Colberg, 1976)

Vuonna 1971 Bob Chinn ohjasi elokuvan JOHNNY WADD, ensimmäisen osan kymmenosaista sarjaa kevyen komediallisia porno-noireja, joiden pääosassa nähtiin XXX-jumala John Holmes 7XL-koon lerssinsä luovalla käytöllä rikoksia ratkovana yksityisetsivänä! TAPESTRY OF PASSION on sarjan ainoa aito (ts. Holmesin tähdittämä) osa, jonka ohjasi joku muu kuin Chinn, nimittäin Alan Colberg, joka piti tyylikkäästi jännityksen ja mehukkuuden odotetun korkealla tasolla. Tällä kertaa Johnnylla on vastassaan mitä erityislaatuisin pirullinen nero: mustan lesken tavoin asiakkaansa myrkyttävä domina… Tervetuloa pornon kultakauden parhaimmiston pariin, aikaan jolloin oli mahdollista tehdä tällaisia pikaisia viihdykkeitä tyylillä ja glamourin tajulla!

SPIT AND ASHES (Maria Beatty, 2019)

Viimeisen kolmisenkymmenen vuoden ajan Maria Beatty on vallannut itselleen aivan oman lokeron elokuvamaailmassa – kutsuttakoon sitä surrealistiseksi avantgarde-fetissipornoksi: todellakin harvinaista laatua sikäli, että hänen töissään ensiluokkainen tyylikkyys ja korkea elokuvallisen draaman taju eivät missään vaiheessa pääse häiritsemään sitä ominaisuutta, jota pornosanastossa nimitetään ”käytettävyydeksi”. SPIT AND ASHES on yksi Beattyn taidokkaimpia luomuksia: keskiajalle sijoittuva essee kirkollisten auktoriteettien vallan väärinkäytöstä näyteltynä aina kivuliaina, usein parantavina (ja ajoittain kostonhimoisina) S/M-kohtaamisina. Eroottisista veisuista vastaa no wave -keisarinna Lydia Lunch!

UN ÉTÉ COMME ÇA (Dénis Côté, 2022)

Kolme naista kutsutaan kiintoisan selittämättömällä tavalla käsittelemään sukupuolisia mieltymyksiään sijaisterapeutin ja sosiaalityöntekijän (kuvion ainoa miespuolinen henkilö) ohjauksessa. Yhden naisen kohdalla äärimmäinen sukupuolivietti liittyy hyväksikäyttöön: muiden tapauksissa se vain on mitä on. Naiset keskustelevat. Ja masturboivat. Ja haaveilevat yksinäisyydessä. Vapaapäivänään he osallistuvat himoitsemiinsa seikkailuihin. Lopuksi juuri mikään ei ole muuttunut, mikä on monella tapaa hyvä asia. Asian ytimessä on nautinnollinen ajankäyttö ja lepo – ja sen tosiasian hyväksyminen, ettei kokonaisen jalkapallojoukkueen hoitelemisesta tai rekkakuskin kaikkiin ruumiinaukkoihin tarjoamasta kovasta käsittelystä nauttiminen tee kenestäkään huonompaa ihmistä.

KOULUTYTTÖJEN KIIMA-AIKA (Erwin C. Dietrich, 1979)

Eikö arkipäiväisyyden painottaminen olekin paras tapa ylistää seksiä? Ja eikö pornon todellinen ilo ole vähemmän mestariteoksissa kuin jokapäiväisessä viihteessä – joka kenties ambitioiltaan on vaatimatonta, mutta viihdyttämisen ja ilonpidon tarjoilussaan anteliasta? Ensi silmäyksellä KOULUTYTTÖJEN KIIMA-AIKA on vain yksi pikatuotanto lisää Erwin C. Dietrichiltä, tuolta sveitsiläisen softcoren Stahanovilta. Mutta lähemmällä tarkastelulla elokuva paljastaa todelliset ominaisuutensa: taitavasti kaiken kevyenä ja raikkaana pitävät esiintyjät, huolettoman vapautuneen ohjauksen, lopputuloksena reipasta ja leikkisää hupia – elokuvaa aivan tavallisen elokuvan tekemisen ja yleisön palvelemisen ilosta. Plus: yhtä elokuvan ”ruotsalaisista” esittää 70-luvun alastoman Ranska-glamourin aksiooma Brigitte Lahaie!

IN ENGLISH

THURSDAY 5.5.

Aristocratic Arses and Noble Knobbings

After two years in the wilderness of social distancing, we probably all feel a bit like the eager aristocrats in Albert Serra’s quirky paean to the world of cruising: Liberté (2019). Here we stand, each with a head full of extravagantly perverse fantasies (and do these guys at the beginning come up with some weird shit), but when we finally find ourselves in the company of others, doing the dirty deed doesn’t come easy. Which is why we thought day one of Viva Erotica 2022 has to start with this very particular film. And while we’re in that milieu why not stay among the noble and wealthy, those with endless money and time to realise their most depraved desires.

Enter Ernst Hofbauer’s Rasputin – Orgien am Zarenhof (1983), the Schulmädchenreport-godfather’s lone excursion into hardcore porn (and things do get hard here!). In this, his most expensive production, luxurious bodies languidly lick and fuck and whip each other within luscious set designs. Ethereal film art and exuberant exploitation: welcome to Viva Erotica!

FRIDAY 6.5.

Swedish Sinfulness for the World!

At some point we had to go there, for how could Viva Erotica not pay explicit tribute to the country that did more for sex in the movies than any other on this planet? Let’s face it, thanks to the likes of Ingmar Bergman, Arne Mattsson and hordes of lesser luminaries, sex became a quality topic for cinema. While its 50s beginnings still feel very local in subject and mood (midsummer melancholia and all that), by the late 60s Sweden would mutate into an international hub of sex fantasy production. Danish sexologists Inge & Sten Hegeler went there to make numerous sex education milestones under the guidance of local erotica auteur Torgny Wickman (More on Language of Love, 1970). Swedish master cinematographer-cum-director Mac Ahlberg, also honed his craft in Denmark before making several porn classics back home, but aimed at an international market and shot in English (Molly, 1977). And we come to the zenith of Swedish sex internationalism, the six classics Nikkatsu Films shot there between 1971 and 1973 under the series title Sweden Porn. Yes, Japanese tales of sex and debauchery with Nordic performers doing it in their original language (Bockens hus / Injū no yado, 1973; Nishimura Shōgorō)! As Day Two of Viva Erotica 2022 reveals, once upon a time Sweden was truly something!

SATURDAY 7.5.

Naughty Noir and Whip-Wielding Witches

The sinister criminal mindset at work in Bockens hus elegantly leads us to Day Three, which offers excitement galore through the lens of crime and punishment. Pete Walker’s House of Whipcord (1974) is the rarest of beasts: an exploitation film with a liberal, political agenda. Produced and released at a time when Great Britain was considering a return to corporal and capital punishment, this work made a bluntly unambiguous case against such reactionary notions. A bit of jocular relief is offered by Alan Colberg’s Tapestry of Passion (1976), one of the more eccentric entries in the legendary Johnny Wadd series of adult noir comedies staring the Elvis of golden age porn John Holmes. The day ends with Spit and Ashes, a perplexing mix of fetish-heavy S/M-porn, witchcraft horror and feminist sisterhood in which bigot monks get what they deserve, and women find comfort and pleasure with one another…

SUNDAY 8.5.

Closed Quarter Copulations cum Contemplations

Day Four of Viva Erotica 2022 arrives far too soon – our splendid movie orgy is cumming to its climax. We decided to bookend our journey with a pairing similar to our Day One double bill: a fine piece of contemporary cinema with a more artful edge (That Kind of Summer, 2022; Denis Côté) and a similarly themed commercially-minded oldie-but-goldie (Sechs Schwedinnen im Pensionat, 1979; Erwin C. Dietrich). Current film festival regular, Canadian Denis Côté, and the late Swiss T&A-entrepreneur Erwin C. Dietrich both deal with a group of women in seclusion – the former has them undergo therapy without the aim of changing them, the latter shows them seducing (or plainly confusing) their male counterparts. Côté is suggestive in a fabulously sensual way, while Dietrich is as full-frontal as is possible within a non-hardcore production. In their praise of female cheekiness, and lust for new experiences, this unlikely duo converges in Viva Erotica’s playground. A safe-space of true cinema, where everything goes and nothing is forbidden!

Näytösliput

The numbers below include tickets for this event already in your cart. Clicking "Get Tickets" will allow you to edit any existing attendee information as well as change ticket quantities.
Näytösliput are not yet available