Huorafobia on tankotanssija Noora Jupin kolmiosainen soolo, jota esitetään näyteikkunoissa. Teos inspiroituu kielletyistä asennoista, good girl-bad girl -dikotomiasta sekä rooleista ja niistä vapautumisesta. Huorafobia on tekijänsä henkilökohtainen yritys uudelleenohjelmoida sekä esiintyjän että yhteiskunnan omaksumia käsityksiä liikkeestä, tankotanssista ja stigmasta. Soolot ammentavat inspiraatiota yhteiskunnan naisille asettamista rooleista: huora, uhri ja madonna, mutta vakiintuneiden roolien toistamisen sijaan teos etsii niille vaihtoehtoja. Millaisia ovat nykyajan tai tulevaisuuden naiskuvat? Tarvitaanko sellaisia?
Juppi on sirkusartisti, joka on työskennellyt tankotanssin parissa yli kymmenen vuotta. Tankotanssin juuret pohjaavat kiinalaisen tolpan ohella stripteaseen, mutta lajin valtavirtaistuessa seksityöntekijöiden osuus lajin historiassa pyrittiin häivyttämään. Suomessa tämä johti urheilullisuuden korostamiseen ja seksuaalisuuden minimalisointiin. Huorafobia on kumarrus tankotanssin pioneereille strippareille. Se on myös vahvasti omaleimainen tutkielma tankotanssista, seksuaalisuudesta ja naiseudesta.
Työryhmä:
Esiintyjä ja konsepti: Noora Juppi
Valosuunnittelu: Alexander Salvesen
Äänisuunnittelu ja sävellys: Tuuli Kainulainen
Pukusuunnittelu: Elli Kervinen, Noora Juppi
Esityspaikat ja -ajat:
1. soolo: Toimisto 15, Vaasankatu 15
to 17.11. klo 19 ja klo 21
pe 18.11. klo 17, klo 19 ja klo 21
2. soolo: Circo Aereo, Porthaninkatu 9
ke 23.11. klo 17, klo 19 ja klo 21
to 24.11. klo 17 ja klo 19
3. soolo: WHS Teatteri Union; Galleria Unika, Siltavuorenranta 18
pe 25.11. klo 19 ja klo 21
la 26.11. klo 17, klo 19 ja klo 21
Yksittäisen soolon kesto on noin 10 minuuttia. Huomioithan, että esitykset tapahtuvat näyteikkunoissa ja niitä katsotaan ulkoapäin. Pukeudu siis lämpimästi.
Esitykset ovat osa Object festivaalin ohjelmistoa www.objectfestival.fi.
Teosta ovat tukeneet: Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen Edistämiskeskus, Helsingin Kaupunki, Sirkus Faktori, Zodiak ja HAM
Object festival: Huorafobia
Huorafobia (Whorephobia) is a three-part solo performed in display windows by pole dancer Noora Juppi. The piece is inspired by forbidden poses, by good girl / bad girl dichotomies and by roles and being liberated from them. Huorafobia is a personal attempt by its creator to reprogram the assumptions of both the performer and the society about movement, pole dancing and stigma. The solos take inspiration from the roles that society gives to women: whore, victim and Madonna, but instead of duplicating the established roles it seeks to challenge them with alternatives. How are contemporary and future female portrayals? Do we need such?
Juppi is a circus artist, who has worked with pole dancing for over ten years. Besides Chinese pole, the roots of pole dancing are in striptease, but as the discipline has become more mainstream, the part of sex workers in its history has been suppressed. In Finland this lead to emphasizing sportiness and minimizing sexiness. Huorafobia is a tribute to the stripper pioneers of pole dancing. It also is a strong and original study of pole dancing, sexuality and feminity.
Team:
Performer and concept: Noora Juppi
Lighting design: Alexander Salvesen
Sound design: Tuuli Kainulainen
Costume design: Elli Kervinen, Noora Juppi
Performance times and places:
1st solo: Toimisto 15, Vaasankatu 15
Thu Nov 17th at 7 pm and at 9 pm
Fri Nov 18th at 5 pm, at 7 pm and at 9 pm
2nd solo: Circo Aereo, Porthaninkatu 9
Wed Nov 23rd at 5 pm, at 7 pm and at 9 pm
Thu Nov 24th at 5 pm and at 7 pm
3rd solo: WHS Teatteri Union; Galleria Unika, Siltavuorenranta 18
Fri Nov 25th at 7 pm and at 9 pm
Sat Nov 26th at 5 pm, at 7 pm and at 9 pm
Duration of each solo is approximately 10 minutes. Please notice that the performances happen in display windows and they are watched from outside. Dress warmly.
The performances are part of the program of Object Festival www.objectfestival.fi.
The piece has been supported by: Finnish Cultural Foundation, Arts Promotion Centre Finland, Helsinki City Sirkus Faktori, Zodiak and HAM
Työryhmän tiedote 12.11.2022
…
Olemme saaneet kritiikkiä teoksen nimeen liittyen ja haluamme avata teoksen teemoja ja nimen käyttöä hieman laajemmin. Huorafobia (eng. whorephobia) viittaa seksityöntekijöihin kohdistuvaan rakenteelliseen vihaan, negatiivisiin asenteisiin ja stigmatisointiin. Termillä on viitattu myös muihin seksuaalisuuttaan avoimesti ilmentäviin yksilöihin kohdistuviin negatiivisiin asenteisiin.
Termin käyttö esityksen nimenä on koettu harhaanjohtavaksi, sillä se viittaa seksityöntekijöihin. Teoksessa ei kuitenkaan käsitellä seksityötä tekevien kokemuksia, vaan seksityötä tekemättömien pelkoja. Alkuperäisen teostekstin näkökulmana on kyseenalaistaa, miksi seksityötä tekemättömän tulkitseminen seksityöntekijäksi olisi häpeällistä. Teos on omaelämäkerrallinen ja sen taustat kumpuavat tankotanssin kentällä vallinneesta huorafobiasta, siitä tietoiseksi tulemisesta ja näiden sisäistettyjen asenteiden kehollisesta purkamisesta. Nimen käyttö on mielestämme tässä yhteydessä perusteltua.
Uskomme, että seksityöntekijöiden tulisi johtaa yhteiskunnallista keskustelua seksityöntekijöihin kohdistuvan fobian rakenteellisesta purkamisesta. Keskustelua huorafobisten asenteiden tunnistamisesta omassa toiminnassa on kuitenkin käytävä laajemmin myös sortavia rakenteita ylläpitävien parissa, jotta yhteiskunnallinen muutos on mahdollista. Mikäli teos toimii osaltaan keskustelun avauksena ilmiön laajemmalle käsittelylle tankotanssin kentällä, on yksi sen tavoitteista toteutunut.
—
We have been criticized for the title of the performance and thus we would like to share our thoughts on the performance’s themes and title. Whorephobia (in Finnish Huorafobia) means the structural hatred, negative attitudes and stigmatization targeting sex workers in the society. In some instances the term has been used to refer more widely to the negative attitudes that individuals who are openly manifesting their sexuality are faced with.
Using this term as the performance’s title has been felt as misleading, because the term refers to sex workers. The performance, however, doesn’t address the experiences of sex workers, but the fears of those who are not engaging in sex work. The original version of the program notes text views this question from the perspective of questioning why should it be shameful if a non sex worker gets misinterpreted as a sex worker. The performance is autobiographical and stems from a history of whorephobic attitudes prevalent in the field of pole dancing, becoming aware of them and bodily deconstructing these internalized attitudes. In this context we find using the name justifiable.
We believe that sexworkers should lead the sociopolitical discussion concerning the structural deconstruction of the phobia facing sex workers. Yet a wider discussion about whorephobic attitudes in one’s own actions is necessary among those who enforce the oppressing structures, before the society can change. If this performance functions as one initiative in opening a discussion for considering the phenomenon more widely in the pole dance communities, one of its goals has been met.
