OHJELMISTO

Iho: elokuvasarja

IHO

– elokuvia iholta ja ihon alta –

Punastuttava elokuvasarja kääriytyy välillä häveliäästi päästä varpaisiin vaatteiden peittoon, ja välillä juoksentelee ilkialasti. Tarinoissa iholta ja ihon alta kosketellaan katseella ryppyjä, tatuointeja ja korvannipukoita. Tuntoaistia värisyttävät elokuvat sekoittavat surua surrealismiin ja kuolemaa kutkuttavaan himoon. Nurinpäin iho on ohi. Jotain on päättynyt, joku on kuollut tai yksi vaihe on ohitse. Silti iho on yhä sama. Tervetuloa ihmisturkkien satukirjastoon.

 

ti 23.1. Mehdi Ben Attia: Of Skin and Men 2017 (PERUTTU)

ti 6.2. Albert Birney & Kentucker Audley: Strawberry Mansion 2021

ti 20.2. Jacques Demy: Donkey Skin 1970

ti 27.2. Nico Manzano: Me and the Beasts 2021

ti 12.3. Sergei Dvortsevoy: Tulpan 2008

ti 26.3. Kaouther Ben Hania: The Man Who Sold His Skin 2021

ti 9.4. Jonathan Glazer: Under the Skin 2014

ti 23.4. Carine Adler: Under the Skin 1997

ti 7.5. Anocha Suwichakornpong: Dao Khanong 2016

ti 21.5. Tsai Ming Liang: Face 2009

 

OF SKIN AND MEN (PERUTTU)

Naisen katse liukuu pitkin miehen ihoa, pysähdellen käsivarsien lihaksiin, vatsanahan poimuihin ja huulten kaariin. Kameran suljin naksuu. Mikään ei toimi kuolemaa vastaan yhtä hyvin kuin intiimi kauneus. Valokuvaaja solmii mallien kanssa sopimuksen, jonka on tarkoitus estää kuvaustilanteen leikkisää flirttiä läikkymästä valokuvan reunojen yli. Kiusoittelu uhkaa kuitenkin muuttua vaatimuksiksi, eivätkä kaikki lähipiirissä suhtaudu naiskuvaajan projektiin sallivasti, vaikka naisten roolit Tunisian yhteiskunnassa ovatkin moninaisia. Ystävyyden ja himon välillä tasapainottelu käy kuvaajalle itselleenkin hetkittäin vaikeaksi, kun ihon tuoksu kutsuu.

ti 23.1. klo 19.00
Mehdi Ben Attia:
Of Skin and Men
(L’Amour des Hommes)
2017
DCP

 

STRAWBERRY MANSION

Unien verotusta käsittelevässä elokuvassa ei happoa säästetä. Mitä kaikkea muuta ihmisen ihon alta löytyy kuin lihaa, verta ja luuta? Riehakkaan ja ryppyisen vanhan rouvan sisäisimmistä sopukoista purskahtaa esille villejä kuvitelmia ja psykedeelisiä värejä, joilla rouva on kuorruttanut myös mansikanpunaisen kotitalonsa. Rouvan nuori minä herää unissa uudelleen eloon ajan ja paikan vaihdellessa silmänräpäyksessä. Unien universumi on täynnä vaihtoehtoisia olomuotoja, kärpästen näkökulmia ja neuvokkaita hämähäkkejä. Kauhu himottavan ryppyisen ihon edessä avaa padot uniin erikoistuneen verovirkailijan alitajunnassa.

ti 6.2. klo 19.00
Albert Birney & Kentucker Audley:
Strawberry Mansion
2021
DCP

 

DONKEY SKIN

Satu ihon kätkemisestä aasinnahan alle sädehtii hippiajan värikkään kimalteen koko loistossa. Prinsessa on valmis kääriytymään aasinnahkaan välttääkseen avioliiton oman isänsä kanssa. Apollinairen ja Cocteaun runot siivittävät Charles Perraultin klassikkoon perustuvan kuninkaallisen sadun absurdit käänteet lentoon. Psykedeelisessä lavastuksessa henkiolennot ja taivaankappaleet kannattelevat hovin valtaistuimia. Kuvankauniin prinsessan ympärillä hyörivät siniset palvelijat, punaiset hevoset ja keltaisesta violetiksi muuttuva keiju. Perinteiden järjettömyys näyttää kieltä itselleen, ruusu puhuu prinssille ja prinsessa haisee kuolleelle aasille.

ti 20.2. 19.00
Jacques Demy:
Donkey Skin
(Peau d’âne, Aasinnahka)
1970
DCP
Ikäraja: S

 

ME AND THE BEASTS

Musiikki voi olla aineetonta ja abstraktia, mutta muusikoiden sormet ja suut tuottavat sen. Eräänä päivänä venezuelalainen muusikko saa pelkurimaisista bändikavereistaan tarpeekseen. Protestina Maduron propagandaa vastaan muusikko eroaa bändistään, ja aloittaa uuden musiikkiprojektin kahden päästä nilkkoihin keltaiseen pukeutuneen apurin kanssa. Apureista näkyy vaatteiden alta vain kalpeat nilkat ja ranteet, mikä ei estä heitä soittamasta. Ovatko he ehkä elokuvan nimessä mainittuja petoja? Läpikuultavat sävelet kuljettavat eksyneen oloista taiteilijaa.

ti 27.2. 19.00
Nico Manzano:
Me and the Beasts
(Yo y las bestias)
2021
DCP

 

TULPAN

Luontevasti kuin merimies aavikolla rakkaustarina törmää pölyiseen kamaraan. Nuori kazakki yrittää verhon raosta ja oven läpi vikitellä alati kätkeytyvää Tulpan nimistä tyttöä. Mutta ei auta. Nuorukaisen iho ei neitoa miellytä. Ihastus yltyy silti päivä päivältä, vaikka Tulpan ei koskaan näytä kasvojaan. Kylki kyljessä jurtissa elävät perheet kamppailevat arotuulessa nousevia pölypatsaita vastaan. Lapset huvittelevat puristelemalla mustapäitä isänsä selästä. Lampaat kärsivät nälästä. Nuori kauppamies luukuttaa musiikkia lehdistä leikellyillä tissikuvilla koristellussa traktorissaan.

ti 12.3. klo 19.00
Sergei Dvortsevoi:
Tulpan
2008
dig.

 

THE MAN WHO SOLD HIS SKIN

Tatuoitu iho on tatuointitaiteilijan taideteos. Voiko sen myydä taidehuutokaupassa? Todellisuus vastaa meille, että kyllä voi. Elokuva miehestä, joka möi ihonsa, on tositarinan vapaasti inspiroima. Taiteilija Wim Delvoyen Tim Steiner nimisen miehen selkään tatuoima teos TIM myytiin vuonna 2008 saksalaiselle keräilijälle. Aiemmin taiteilija oli käyttänyt myytävien teostensa alustoina eläviä sikoja. Elokuva lisää kierroksia siirtämällä tarinan Syyriaan ja kietomalla sen ihmissalakuljetuksen ja pakolaisuuden lonkeroihin. Väitteenä on, että taiteen kaltaiset hyödykkeet liikkuvat nykyisin vapaammin kuin ihmiset. Ihon läpi kosketellaan itsetuntoa, vapautta ja vuosikymmenten aikana kertynyttä katkeraa vihaa. Syyrian ja EU-alueen välillä sinkoilevat videopuhelut erotettujen rakastavaisten välillä. Riikinkukon pyrstösulkien silmät näyttävät uutiskuvissa väkivaltaiseksi värittyneen Raqqan vapauden tyyssijana.

ti 26.3. klo 19.00
Kaouther Ben Hania:
The Man Who Sold His Skin
2021
DCP

 

UNDER THE SKIN

Ihon alle hivuttautuu seksikäs avaruusolento. Avaruudesta laskeutunut saalistajanainen vaanii autossaan pahaa-aavistamattoman yksinkertaisia brittimiehiä, jotka muutamasta ystävällisestä sanasta tarttuvat heti koukkuun. Seksin odotus väreilee ilmassa. Se, mitä pojujen ihoille sitten tapahtuu näyttää ihmissilmin yliluonnolliselta. Minimalistista kehokauhua tihkuva vähäeleinen scifi-elokuva ottaa kaiken irti rintaliivisilleen riisuutuvan Scarlet Johansonin vetovoimasta. Maiseman julmuuteen saakka jylhä mittakaava säestää avaruusolion kyvyttömyyttä inhimilliseen myötätuntoon. Kiiltävän mustassa maailmassa on suomalaisille luvassa myös musiikillinen muistuma lähimenneisyydestä.

ti 9.4. klo 19.00
Jonathan Glazer:
Under the Skin
2014
DCP
Ikäraja: 12

 

UNDER THE SKIN

Siskosten ihon alle tunkeutuu yhtäkkiä äidin kuolema. Nuorempi sisar reagoi haalimalla äkkiä käsiinsä lisää ihoa satunnaisen seksin muodossa. Suunnittelemattomat kohtaamiset johtavat lihalliseen läheisyyteen, mutta kumppanien persoonallisuus ei muuten juuri päähenkilöä kiinnosta. Himokkaita puhelinkeskusteluja, loputonta juhlintaa baareissa ja eroon pyristelyä poikaystävästä säestää Massive Attackin One Love ja muu ysärimusiikki. Täyttä ysäriä on myös ystävättärien suhtautuminen: huorittelua päin naamaa. 90-luvulla ympärillä pyörivien lutkamiesten lajinmääritys jäi puolitiehen: käytös, joka käsitettiin naisen kohdalla riskihakuiseksi itsetuhoisuudeksi, näyttäytyi enemmistölle tuolloin miesten osalta lajityypillisenä perustarpeena. Elokuvan toi aikanaan Suomeen Freddy Kamras, joka juuri oli luopunut Unionin paikalla sijainneesta New York elokuvateatterista.

ti 23.4. klo 19.00
Carine Adler:
Under the Skin
(Ihon alla)
1997
35mm
Ikäraja: 16

 

THE TIME IT GETS DARK

Iho painuu paljaana lattiaa vasten sotilassaappaiden välissä. Opiskelija-aktivisteja nöyryytetään riisumalla ja komentamalla aseiden piiput selkiin suunnattuina. Voi, miten kauniit korvat sinulla onkaan. Nainen kehuu sängyn laidalla kumppaninsa ulkonäköä. Erilaiset ainekset hallusinatorisista sienistä sotilaskaappaukseen ja elokuvahistoriasta telekineettisiin kykyihin sekoittuvat häiriinnyttäväksi kokonaisuudeksi. Rakkautta, kuolemaa, nunnia ja karhupukuja tarvitaan kaikkia sopiva hyppysellinen, jotta Anocha Suwichakornpong saa kasaan elokuvanteosta ja ihmiselosta kertovan elokuvansa.

ti 7.5. klo 19.00
Anocha Suwichakornpong:
By The Time It Gets Dark
(Dao Khanong)
2016
DCP

 

FACE

Kasvot vetävät magneetin tavoin puoleensa toisiaan elokuvan kuvauksissa. Metaelokuvallinen ranskalaistaiwanilainen yhteistuotanto kuvaa näyttelijöiden, ohjaajan ja tuottajan harhailua megalomaanisen elokuvaprojektin sokkeloissa. Samalla vaelletaan Louvressa. Mutta ei juurikaan sen paraatipuolella, vaan ilmastointikanavissa, viemäreissä ja läheisissä puistoissa. Valmisteilla olevan spektaakkelin kohtauksiin pukusuunnittelija Anne Dunsford on pukenut laulaja Laetitia Castan ja Truffautin tähtinäyttelijät Christian Lacroixilta ja teattereiden pukuvarastoista lainattuihin yliampuviin asuihin, jotka korostavat heidän himokkaiden harharetkiensä kaunista absurdiutta. Hillittömien musikaalikohtausten koreografiasta vastaa sirkusteoksiakin ohjannut Philippe Decouflé. Kuvausten loputtoman odotuksen keskeyttää ohjaajan äidin kuolema. Hautajaisviikon pakastimen siivous rinnastuu metsäneläinten sekopäiseksi peilitaloksi lavastettuun lumiseen Tuileriesin puistoon, jossa eksyilee yksinäinen peura.

ti 21.5. klo 19.00
Tsai Ming Liang:
Face
(Visage, 臉)
2009
35mm

 

Ohjelmiston muutokset ovat mahdollisia.

This event has passed.
This Event has passed.