Night Visions ja WHS Teatteri Union juhlistavat kesän ja surffauskauden alkua sillä ainoalla oikealla tavalla, kahdella toisiaan mitä oivallisimmin täydentävällä valkokangaselämyksellä. Surfer: Teen Confronts Fear on takuuvarmasti kaikkien aikojen mykistävin surffauselokuva, joka saattaa hyvinkin vielä syrjäyttää Tommy Wiseaun The Roomin listattaessa kuluvan vuosituhannen mieleenpainuvimpia kulttileffakokemuksia. Uutuutensa Vortexin ansiosta juuri nyt ajankohtaisen euroelokuvan provokaattorin Gaspar Noén Climax puolestaan kutittelee katsojansa aivonystyröitä aivan toisista kohdista, yhtä lailla ultimaattisen tyydytyksen aikaansaavin seurauksin.
La 3.6.2023 klo 18.00
SURFER: TEEN CONFRONTS FEAR
Kalifornialaisen Douglas Burken magnum opuksen Surfer: Teen Confronts Fearin edellisestä valkokangasesityksestä Helsingissä on vierähtänyt jo kolme vuotta. Suvivirren sävelten nyt soidessa on siis korkea aika palata elokuva-auteuriksi ryhtyneen University of Southern Californian fysiikan professori Burken nyrjähtäneen nerouden äärelle.
Käsikirjoittaja-ohjaaja-tuottaja-säveltäjä-näyttelijä Burken pojan Sage Burken pääosittama Surfer: Teen Confronts Fear on aaltoja pelkäävän surffaajapojan kasvutarina. Se on myös salaliittoteorioilla herkutteleva agenttitrilleri ja filosofisilla pohdinnoilla kutitteleva tutkielma ihmisyydestä – sekä järisyttävä todiste siitä, kuinka perinpohjaisesti Douglas Burke on elokuvan toista pääosaa tulkitsevana näyttelijänä sisäistänyt stanislavskilaisen metodityöskentelyn opit.
Surfer: Teen Confronts Fear on katsomiskokemus, joka pakenee määrittelyä. Sen monitasoisuus kestää lukemattomia katselukertoja. Sen outous ja kaikesta huokuva tekemisen täydellinen vilpittömyys perustelevat vertaukset Tommy Wiseaun The Roomiin, vaikka sisältö on täysin omanlaistaan.
Tämä jos mikä on siis myös elokuva, joka on koettava ehdottomasti pimeässä teatterissa oikean yleisön kanssa.
98 min.
USA 2018
Ohjaus, käsikirjoitus, tuotanto: Douglas Burke
Kuvaus: Tom Badoud
Musiikki: Douglas Burke, Alex Hughes
Rooleissa: Sage Burke, Douglas Burke, Gerald James, Alexander Angelikis, Marian Thomas Griffin, Nick Snyder
Kieli: englanti, ei tekstitystä / LANGUAGE: Dialogue in English, no subtitles
Formaatti: DCP
Ikäraja: 18, anniskelunäytös
IN ENGLISH
”I recommend you run, don’t walk (or surf!) to see Surfer.”
– Simon Barrett / Talkhouse
”A true cult film, and it must be seen to be believed.”
– David J. Moore / Den of Geek
”Deserves to be widely celebrated”
– Jon Dieringer / Screen Slate
”Fascinatingly absurd”
– Grant Pardee / Vice
”A once in a lifetime motion picture so unique that it cannot be categorized like a traditional movie.”
– David J. Moore / Flickering Myth
”Certainly made with intense passion, and thoroughly a modern Incredibly Strange Film — There’s little to Surfer – and yet, so much. — Titular teen Surfer, characterised entirely by having been scared away from surfing by a big wave, is visited by a man who tells him to confront his fear. He confronts his fear. He surfs. And…that’s about it, as far as broad-stroke plot and stakes go. But nearly everything about the execution is goddamn bizarre. — It’s hypnotically weird, sometimes edging on surreality. — I can’t speak any higher of Surfer: Teen Confronts Fear than to say I am convinced that nobody on Earth could have made it except Doug Burke.”
– Andrew Todd / Slash Film
La 3.6.2023 klo 20.00
CLIMAX
Euroelokuvan omintakeinen provokaattori ja räyhähenki Gaspar Noé on ajankohtainen juuri nyt, sillä hänen tuorein ohjauksensa Vortex pyörii yhä pääkaupunkiseudun elokuvateattereissa.
Noén viides pitkä ohjaus, hyperelokuvallinen Climax muistuttaa tekijänsä aiemmista töistä eniten Irreversibleä. Kerronta on kokeellista ja juoni mikroskooppisen tiivis. Elokuva tapahtuu yhtä kuvaa lukuunottamatta kokonaan yhden katon alla.
”Perustuu 1990-luvun tositapahtumiin”, julistavat alkutekstit. Joukko urbaanin tanssin harrastajia (esillä etenkin Atomic Blonde – ja Star Trek Beyond -tähti Sofia Boutella) on kokoontunut harjoittelemaan syrjäiseen rakennukseen. On ilta ja rennompien bileiden aika. DJ aloittaa settinsä ja tanssijat esittelevät tyylejään, kun Cerronen vuoden 1979 diskohitti Supernature soi. Kamera on kehojen rytmissä mukana. Booli tarjoillaan. Estot väistyvät, tanssi jatkuu. Joku on huumannut vieraat.
Climax ei ole trilleri, jossa yritetään ratkoa painajaismaiseksi äityvää tilannetta. Noé näyttää, miten ihmisten kommunikaatio ja oleminen peruuttamattomasti muuttuu eläimelliseksi, panseksuaaliseksi ja väkivaltaiseksi miasmaksi. Giorgio Moroderit, Thomas Bangalterit ja Aphex Twinit soivat yhteenmiksattuina, sillä DJ jatkaa viimeiseen asti, kunnes ihmiset ovat sykkivää lihamassaa. Climax on hypnoottinen elokuva sivilisaation romahduksesta.
95 min
Ranska/Belgia 2018
Ohjaus ja käsikirjoitus: Gaspar Noé
Tuotanto: Brahim Chioua, Richard Grandpierre, Vincent Maraval, Edouard Weil
Kuvaus: Benoit Debie
Rooleissa: Sofia Boutella, Romain Guillermic, Souheila Yacoub, Kiddy Smile, Claude-Emmanuelle Gajan-Maull, Giselle Palmer, Taylor Kastle, Thea Carla Schott
Kieli: ranska, englanninkielinen tekstitys / LANGUAGE: Dialogue in Frech, subtitles in English
Esitysformaatti: DCP
Ikäraja: 18, anniskelunäytös
IN ENGLISH
”Noé is giving us a cinema of sensual outrageousness and excess that makes other films look middleaged and tame. — When Gaspar medicines you, you stay medicined. — It is as if Noé has somehow mulched up the quintessence of dance, coke and porn together and squooshed it into his camera. If that sounds horrible, then yes it is, but also, often, demonically inspired. You feel like the silhouette guy getting zapped by the lightning bolt in the ’Danger High Voltage’ sign.”
– Peter Bradshaw / The Guardian
”It’s ’Fame directed by the Marquis de Sade,’ it’s ’a typically confrontational cocktail of music and horror … dropped on its audience like the bucket of blood from Carrie,’ it’s ’Step Up meets Enter the Void’ — these were a few of the creative descriptions of Gaspar Noe’s dance-dance-devolution epic Climax coming out of the festival circuit press — Here are a few more comparisons for the critical pile: It’s Busby Berkeley by way of Hieronymus Bosch, with God’s-eye shots of bodies whirling and whizzing through whiplash geometric patterns on their way to mass hysteria. It’s a dance party set in an upper-circle tier of hell. It’s a great approximation of a very, very bad trip.”
– David Fear / Rolling Stone
