Night Visions palaa kesätauolta WHS Teatteri Unioniin väkevällä K18-näytöstuplalla. Nyt ensiesityksensä Helsingissä saava The Last Matinee on Lamberto Bavan Demons-klassikkoa tyylitietoisesti mutta omaehtoisesti varioiva neo-giallo. Henry: Portrait of a Serial Killerin jatko-osa puolestaan lukeutuu 1990-luvun täysin ansiottomasti aliarvostettuihin kauhuelokuvatapauksiin.

Ke 10.8.2022 klo 18.00

THE LAST MATINEE

Neo-giallo ensimmäistä kertaa valkokankaalla Helsingissä!

Giallon 1980-luvun kultakauden teemoja taitavasti varioiva The Last Matinee on tyrmäävä retropainajainen, joka ottaa ytimekkäästä asetelmastaan kaiken irti. 1990-luvun taitteessa, eräänä kaatosateisena iltana yön kulkijat vaeltavat vanhaan elokuvateatteriin. Pikkupoika piiloutuu penkkien väliin nähdäkseen elämänsä ensimmäisen kauhuelokuvan. Känniset teinit hakevat salista lämmintä tissuttelupaikkaa. Vaativan naisen treffeille tuonut gigolo toivoo, ettei kankaalla pauhaava goottihenkinen painajainen vie daamilta haluja. Koneenkäyttäjän tytär ajaa isän kotiin lepäämään ja lupaa esittää filmin loppuun.

Ennen kuin illan näytös saadaan päätökseen, selviää, että salissa vaeltaa myös tappaja, jonka mielikuvituksesta Saw-elokuvien väkivaltadesignerit olisivat kateellisia.

The Last Matinee on parasta elokuvateatteriin sijoittuvaa kauhua sitten Lamberto Bavan klassikon Demonsin (1985). Wanhan liiton kinomilijöö filmiprojektoreineen ja julistekaappeineen luo näyttävät puitteet perinnetietoiselle vaanimiselle.

IN ENGLISH

”A superior celluloid slasher.”

– Rob Aldam / Backseat Mafia

”The Last Matinee has the hot saturated colors, florid musical scoring and trademark visual motifs (sinister close-ups of gloved hands, etc.) characteristic of those European giallo thrillers which flourished in the late 1960s through the 1970s. But the specific film horror fans may most be reminded of is Lamberto Bava’s 1985 career highpoint Demons, in which another unlucky cinema audience was decimated by a different sort of homicidal menace.”

– Dennis Harvey / Variety

”Ah, the theater: A place where strangers gather under one roof, seat themselves in front of a massive screen and let moving pictures carry them away for a couple of hours while a leering maniac stalks and slaughters them, one by one, with knives and rebar. And you thought the ticket prices were murder! Joke’s on you, plus all the poor schmucks getting dead in Maxi Contenti’s The Last Matinee, an ode to giallos and—maybe—a cautionary tale about going to the movies when unseen danger lurks all around, killing off audience members before their fellow moviegoers realize it. —

The Last Matinee embraces the cat-and-mouse game between the killer and those to be killed as horror’s naughty pleasure. It’s central to the genre’s function in cinema. Contenti knows how to knock off his cast members with style.”

– Andy Crump / Paste Magazine

……

Ke 10.8.2022 klo 20.00

HENRY: PORTRAIT OF A SERIAL KILLER PART II – MASK OF SANITY

Henry: Portait of a Serial Killer Part II – Mask of Sanity sai Pohjoismaiden-ensi-iltansa syksyllä 1998, ensimmäisen elokuvateatteri Maximissa järjestetyn Night Visions -festivaalin ohjelmistossa. Sen jälkeen elokuva on nähty Helsingissä valkokankaalla ainoastaan kerran, huhtikuun 2022 Night Visions -festivaalilla.

John McNaughtonin modernin kauhun mestariteoksen kylmäävä loppu jätti oven avoimeksi jatko-osalle. Palaset loksahtivat kohdilleen vasta liki kymmenen vuotta ensimmäisen elokuvan valmistumisen jälkeen. Aihe oli ohjaajaksi valikoituneen Chuck Parellon sydäntä lähellä: mies oli mukana luomassa markkinointistrategiaa ensimmäiselle Henrylle tuotantoyhtiö MPI:n leivissä, minkä jälkeen hän työskenteli useamman vuoden McNaughtonin oman tuotantoyhtiön johdossa.

Parellon Henryn (Neil Giuntoli) ei voi väittää luovan nahkaansa, vaikka tapahtumapaikka on vaihtunut Chicagosta anonyymiin pikkukaupunkiin. Juonen keskeinen elementti on Henryn duunarikaveri Kain (Rich Komenich) sivubisnes, johon kuuluu tuhopolttojen tehtailu vakuutuspetosten tekijöille. Kun Kai tutustuttaa Henryn tulipalojen sytyttämisen iloihin, Henry perehdyttää uuden kollegansa vastavuoroisesti – no, arvaatte kyllä mihin.

Jatko-osa pysyy pitkälti uskollisena edeltäjänsä tyylille. Graafiset yksityiskohdat ovat sen verran rujoja, että ikäraja on Suomen nykystandardeilla yhä perustellusti 18. Ensimmäisen elokuvan työryhmästä mukana ovat lavastaja Rick Paul, puvustaja Patricia Hart ja säveltäjä Robert McNaughton.

USA 1996
85 min
Ohjaus ja käsikirjoitus: Chuck Parello
Tuotanto: Thomas J. Busch, Chuck Parello
Kuvaus: Michael Kohnhurst
Musiikki: Robert McNaughton
Rooleissa: Neil Giuntoli, Rich Komenich, Kate Walsh, Carri Levinson, Daniel Allar, Penelope Milford
Formaatti: DCP
Kieli: englanti, ei tekstitystä / Dialogue in English, no subtitles
Ikäraja: 18, anniskelunäytös

IN ENGLISH

”[Chuck] Parello starts to take Henry into an interestingly new direction”

– Richard Scheib / Moria – The Science Fiction, Horror and Fantasy Film Review

”[Neil] Giuntoli makes Henry’s coexisting woundedness and amorality fascinating to watch”

– Anita Gates / The New York Times

”A fitfully riveting slow burn”

– Preston Jones / DVD Talk

”A genuinely creepy and entirely worthy follow-up to McNaughton’s film. — [Director Chuck Parello] strikes a careful balance between paying homage to the first film and making the material his own. — Gorehounds will get exactly the same surprise from Henry 2 that they got from Henry: Portrait of a Serial Killer. For all the dismemberments, stabbings and screwdrivers up the nose, Henry 2 isn’t a celebration of aestheticized violence. It’s a morose portrait of lives on the edge, and what happens when they drop off.”

– Maitland McDonagh / Film Journal International