OHJELMISTO

Viva Erotica – A Splendid Movie Orgy

4.5. Torstai/Thursday 
PUHETTA HALUSTA / TALKING DESIRE 

18:00 Is There Sex After Death?
(1971; Alan & Jeanne Abel; 16mm; 102′)

20:30  One Last time (Une dernière fois) 
+ Ilta Olympe de G:n seurassa / Evening with Olympe de G.
(2020; Olympe de G.; DCP; 0,53)
Subtitles in English

Aloittakaamme vuoden 2023 loistokkaat elokuvaorgiamme pienellä jutustelulla, sillä halujen tutkiskelu on ollut seksifilmien historian peruskauraa siinä missä näiden fantasioiden toteuttaminenkin – todellisuuden ja fantasian rajaviivojen toisinaan hämärtyessä. Ensimmäisen päivän tuplapläjäyksessä yksi historiallinen herkkupala ja toinen taannoinen esimerkki tästä kyseisestä lajityypistä tarjoavat laajan katsauksen sen potentiaaliin. Kujeilevan satiirisen elokuvantekijäpari Jeanne & Alan Abelin mondomainen direct cinema -parodia Is There Sex After Death? seuraa Seksologisen Tutkimusviraston tohtori Harrison Rogersia tämän kohdatessa liudan oikeita näyttelijöitä, oikeita pervoja sekä näyttelijöitä esittämässä oikeita, keksittyjä ja autuaita perversioita! Feministi-autrice Olympe de G.:n casting-(meta)elokuvassa Une dernière fois Ranska-pornon kulta-aikojen ikoni Brigitte Lahaie esittää Saloméa, seitsemääkymmentä lähestyvää rouvaa joka järjestää yhdessä ainoastaan ääniraidalla kuulemamme elokuvaohjaaja Sandran kanssa koe-esiintymisen elämänsä viimeiselle rakastajalle… Kummassakaan teoksessa asiat eivät mene odotusten mukaan, ja todellisuus näyttäytyy usein fantastisempana kuin fantasioiden valtakunta!

Is There Sex After Death?
(1971; Jeanne & Alan Abel; 16mm; 97′)

Kyllä, tämä on juuri sitä miltä se kuulostaa: sekoitus mondo-elokuvien parodiointia ja paskillia pornon varhaisvuosien seksuaalikasvatusleffoista – mikäpä olisikaan parempi tapa virittäytyä Viva-tunnelmaan! Hypätkää tri Harrison Rogersin Seksimobiiliin ja seuratkaa häntä halki New Yorkin, dokumentoimassa Ison Omenan temmellyskenttien uusimpia tuulia Seksologisen Tutkimusviraston toimeksiannosta. Kohdatkaa mitä ainutlaatuisimpien akateemisten alojen spesialisteja kuten dildografian ja kielitieteen tohtori Rhinelander Elevenike, tai uudenlaisia viihdetaiteilijoita kuten K18-taikuri Merkin! Tavatkaa niin oikeita ohitsekulkijoita kuin aitoja julkkiksia kuten Factorysta tuttu Holly Woodlawn tai vastakulttuurikoomikko Robert Downey vanhempi! Osallistukaa spiritistiseen istuntoon ja kuulkaa vastaus elokuvan otsikossa esitettyyn kysymykseen! Ja paljon muuta..! Ja ennen kaikkea, rakas yleisö: tutustukaa elokuvallisesti Jeanne & Alan Abeliin, aikaansa edellä olleeseen alakulttuuriseen mestarihuijaripariskuntaan, jotka 1950- ja 2010-lukujen välillä kommentoivat Yhdysvaltojen viimeisimpiä kulttuurisia villityksiä ja poliittisia neurooseja kepposteluineen, joista tuli poikkeuksetta mediasensaatioita – ja niiden tekijöistä mestareita hyvin harvinaisessa taiteenlajissa, nimittäin sovelletun poliittisen kommentoinnin komediassa. Kuten Jenkeissä sanotaan: it’s a humdinger!

One Last Time (Une dernière fois)
(2020; Olympe de G.; DCP; 53′)
+ Ilta Olympe de G:n seurassa (30′)

Vuoden 2023 avajaisvetonaulamme on Olympe de G., oman määritelmänsä mukaan pornon amatööri, jonka tuotanto kattaa lukuisia taidemuotoja, joita tutkiskelemme yhdessä hänen kanssaan. Aluksi esitämme yhden hänen kuunnelmistaan, seikkailuna kollektiiviseen mielikuvitukseen – kaikki kuulevat samat asiat, mutta jokaisen päässä syntyvä elokuva on absoluuttisen ainutlaatuinen ja sidottu tähän esityspaikkaan ja -hetkeen. Sen jälkeen näytämme hänen ensimmäisen kokoillan elokuvansa One Last Night, jossa ranskalaisen pornon kultakauden aksiooma Brigitte Lahaie esittää Salomea, liki seitsemänkymppistä naista jota ei huvita vanhentua enää pitkään ikäihmisiä ylenkatsovassa kulttuurissamme. Ja niin Salome suunnittelee lähtönsä, viimeisen intohimon yön, hyvästeiksi tälle maailmalle. Mutta kenet ottaa petikumppaniksi tähän, hänen elämänsä kenties emotionaalisesti latautuneimpaan seksuaaliseen kohtaamiseen? Näin ollen nuori elokuvantekijä Sandra auttaa häntä järjestämään koekuvaukset sopivan parin löytämiseksi – tilanne, joka saa sekä naiset että kokelaat keskustelemaan seksistä, rakkaudesta, elämästä ja kaikesta muusta mitä
kenellekin mieleen juolahtaa. Loistava kunnianosoitus eräälle Ranskan suurimmista näyttelijättäristä ja kekseliäs metaelokuva joka vie yhden pornon rakastetuimmista genreistä/troopeista odottamattomille uusille vesille!

5.5. Perjantai/Friday 
SALAPERÄISTEN HIMOJEN SOKKELOISSA / LABYRINTHS OF ARCANE LUSTFULNESS

18:00  L.A. Plays Itself 
(1972; Fred Halsted; DCP; 59′)
+ Bob Mizer Shorts (16mm; 20′)

20:00 Bilbao 
(1978; José Juan Bigas Luna; 35mm; 89′)
Tekstitetty suomeksi /Subtitles in Finnish

22:15 2551.02 – The Orgy of the Damned 
(2023; Norbert Pfaffenbichler; DCP; 82′)
+ GUO4 (2019; Peter Strickland; DCP; 4′)

Toinen päivä tarjoaa makupaloja niille jotka tykkäävät nauttia fetissinsä tarjoiltuna tyylillä – ja kunnon annoksella genre-elokuvan meininkiä. Alkajaisiksi Fred Halstedin kanoninen homopornoelokuva L.A. Plays Itself saattelee meidät taipaleelle taivaasta helvettiin Los Angelesissa, josta löytyy niin hippiparatiisillisia metsiä ja niittyjä rakastavaisten telmiä kuin kälyisten kujien ja lähmäisten huoneiden uhripaikkoja, joissa raavaat miehet löytävät kivun ekstaasin. Tämän valon ja pimeyden leikin alkupaloina tarjoillaan kaksi painilyhytelokuvaa homoerotiikan aksioomalta Bob Mizeriltä! Seuraava pysäkki: Raval, Barcelona, bulevardien ja syrjäkujien labyrintti, jossa henkisesti äärimmäisen epävakaa mies kehittää pakkomielteen naiseen nimeltään Bilbao – häiritsevin lopputuloksin; aidosti provokatiivinen mestariteos vieraantumisesta ja kaikenkarvaisista fobioista, ohjaajana katalaanisurrealismin kauhukakara José Juan Bigas Luna! Lopuksi laskeudutaan päivän reissun päätösasemalle: Norbert Pfaffenbichlerin 2551.02 – The Orgy of the Damnedin maanalaiseen maailmaan; tässä parodiassa vedenpaisumuksen jälkeisestä yhteiskunnasta, jossa kaikilla on naamari päässä, Apinamies vaeltaa punaisten lyhtyjen kujilla etsimässä kadottamaansa pientä poikaa – vain löytääkseen jotain odottamatonta: tosi rakkauden… Myös tässä näytöksessä tarjoillaan aperitiivi: Peter Stricklandin musiikkivideo GUO4, joka on kunnianosoitus… Bob Mizerin painielokuville!

L.A. Plays Itself
(1972; Fred Halsted; DCP; 55′)
+ Kangaroo Court (1961; Bob Mizer; 16mm; 7′) & The Uninvited Guests (1961; Bob Mizer; 16mm; 7′)

Ennen pitkää Viva Erotican oli tehtävä kunniaa Fred Halstedin, erään länsirannikon pornon ykköspioneeriauteurin ylivoimaiselle neroudelle. Ja mikä olisikaan parempi tapa kuin näyttää hänen maineikkain/pahamaineisin teoksensa L.A. Plays Itself, joka alkaa hippien taivaasta ja päättyy prätkäjätkien helvettiin, kuvaten erään maalaispojan lankeemusta – maailmaan täynnä mielihyvää, joka on sangen erilaista kuin mikään hänen tähän mennessä tuntemansa… Halsted selvästikin nautti sukupuolisten kohtaamisten vastakkainasetteluista, sekä sen suhteen mitä miehet tekevät ja miten hän sen näyttää: elokuvan alkupuolisko on pelkkää hellyyttä, valoa ja pehmeitä ristihäivytyksiä, kun taas toinen puoli on kovaa ja karskia, tapahtuu pimeissä paikoissa, ja kuvaa kohtisuoraan melkoisen rajua rynkytystä, johon sisältyy aimo annos nahkaa paljaalla iholla. Machoisen lemmen tunnelmiin virittäytyäksemme näytämme kaksi lyhyttä painielokuvaa fetissierotiikan uranuurtaja Bob Mizerilta, joka mieluusti kuvasi komeita nuoria könsikkäitä käymässä toistensa kimppuun erilaisissa kilpailullisissa miljöissä kuten kuntosaleilla tai vankiloissa… Ja jos nämä muskelimiesten poseeraukset tukevasti pullottavine etumuksineen tuovat mieleenne Touko Laaksosen: no, Mizer oli hänen Tom of Finlandina signeeraamiensa piirustusten ensimmäinen julkaisija.

Bilbao
(1978; José Juan Bigas Luna; 35mm; 89′)

José Juan Bigas Luna oli Espanjan elokuvalle samaa kuin mitä Tinto Brass on italialaiselle tai mitä Rolf Thielen pitäisi olla saksalaiselle: aivokurkiainen, joka yhdistää elokuvan kaksi puoliskoa – korkean taiteen ja kurittoman viihteen. Transiciónin eli Espanjan fasismista demokratiaan siirtymisen jännitteisinä vuosina Bigas Luna oli parhaimmillaan: kuten nuori Pedro Almodóvar, hän käytti seksploitaatiotarinoita kaivautuakseen syvälle kansakunnan sekaiseen ja vieraantuneeseen psyykeen, jota tässä elokuvassa edustaa kastiliankielinen nuori psykopaatti Leo. Paetakseen kotinsa oidipaalisesta vankilasta mies norkoilee katalaanipääkaupunki Barcelonan sataman punaisten lyhtyjen alueella El Ravalissa – josta hän lopulta kaappaa vangikseen Bilbaon, prostituoidun jonka nimi viittaa toiseen satamakaupunkiin kaukana Baskimaassa, jossa noihin aikoihin terrorismi piti valtaa… Vuonna 1978 elokuvan pornografisen suora, fetisseistä tiheä erotiikantaju teki siitä välittömän skandaalimenestyksen – ja tänä päivänä se seisoo horjumatta yhtenä uudemman espanjalaisen elokuvan monitasoisimmista teoksista.

2551.02 – The Orgy of the Damned
(2023; Norbert Pfaffenbichler; DCP; 82′)
+ GUO4 (2019; Peter Strickland; DCP;3′)

Illan myöhäisnäytöksen avaa GUO4, Viva Erotican ystävän Peter Stricklandin musiikkivideo, joka on kunnianosoitus – Bob Mizerille ja painiskelevien miesten aistillisuudelle. Sen jälkeen seuraa trippi, joka ei muistuta mitään tämän festivaalin historiassa tähän asti nähtyä: sukellus syvälle surrealistisen perversion kuvamereen. 2551.02 – The Orgy of the Damned on toinen osa sarjafilmistä, joka sijoittuu maanalaiseen Luoja-ties-minkä-jälkeiseen maailmaan, jossa kaikki kävelevät ympäriinsä naamioituina (ykkösosan tunteminen ei ole tarpeellista!). Tässä jatkuvan uhan ja houkutuksen ilmapiirissä gorillanaamioinen mies etsiskelee pientä säkkikangashuppuista poikaa. Etsintä johtaa hänet turmeltuneisuuden labyrinttiin, valtakunnan nautintokortteleihin, jossa nähtävästi kaikki on mahdollista, ja jossa omituiset otukset houkuttelevat himokkaita vieraita poikkeavien, kieroutuneiden ja välillä suorastaan sekopäisten mielihalujen puoleen. Ostakaa merenneitoja! Piiskatkaa poliisin pyllyä! Hämmästelkää januskasvoista liveseksiesitystä! Ja varokaa seksikkäitä kontortionistihämähäkkejä katossa! Ja kaiken tämän seassa apinamiestä odottaa jokin, jota hän oli jo lakannut toivomasta: rakkaus – naiseen, johon hän tutustuu estottomassa painikilpailussa… Hukkukaa onnellisina tähän unenomaiseen eroottiseen kunnianosoitukseen goottilaisille mykkäelokuville, ja nouskaa sen kuvastosta virkistynein mielin – Viva Erotican seuraavaan päivään.

6.5. Lauantai/Saturday 
LEIKKIÄ JA LYSTIÄ KAIKILLE / FUN AND GAMES FOR EVERYONE

18:00 The Pom Pom Girls 
(1976; Joseph Ruben; 35mm; 89′)
Tekstitetty suomeksi / Subtitles in Finnish

20:00 Burning Lips (Labbra vogliose)
(1981; Claudio Bernabei & Aristide Massaccesi; 35mm; 81′)
Subtitles in English

22:00 Schnick Schnack Schnuck 
(2015; Maike Brochhaus; DCP; 84′)
Subtitles in English

Eilisen merkillisten mielitekojen ja houreisten halujen parissa piehtaroinnin jälkeen on kolmas päivämme omistettu kaikelle kepeälle, kurittomalle ja keväiselle. Se on myös matka viimeisistä koulupäivistä varhaiseen aikuisuuteen. Aluksi The Pom Pom Girls, Joseph Rubenin lempeän kapinallinen näkemys periamerikkalaisesta cheerleader-erotiikan genrestä. Seesteinen nostalgia höystettynä ripauksella levollista melankoliaa hallitsevat tässä palasessa pikkukaupunki-Americanaa, jossa katsomoiden takana kopelointi oli vielä uskaliasta ja lounasravintolat olivat ritualisoidun deittailun tyyssijoja. Malliesimerkki melko fiksusta elokuvasta, jota holtittomasti markkinoitiin eksploitaatioroskana. Labbra vogliose taas kertoo Juliesta, joka etenee varhaisista seksuaalisista kokemuksista sisäoppilaitoksessa avartamaan horisonttejaan kesälomilla kotipuolessa… Erityisen lumoava otos Joe D’Amaton varhaistuotannosta pornon parissa, ajalta jolloin hän vielä tutkiskeli genren mahdollisuuksia ja genressä itsessään oli vielä tilaa tunteille. Päivän päätteeksi katsotaan Schnick Schnack Schnuck, aistillinen helmi taiteellisen johtajamme kotikaupungista: Kölnistä. Elokuvan kaikki henkilöt ovat sympaattisia vetelehtijöitä, joiden lempipuuhaa on arkinen sekstailu mahdollisimman monen viehättävän kumppanin kanssa, sukupuolesta riippumatta – eikä rakkauttakaan suljeta pois.

The Pom Pom Girls
(1976; Joseph Ruben; 35mm; 89′)

Eilispäivän synkänkirjavien sulojen jälkeen siirrymme tänään rakkauden, seksin ja elämän iloisemmalle puolelle. Käynnistääksemme päivän totisesti kepeissä tunnelmissa valintamme on The Pom Pom Girls, enimmäkseen rauhallinen, paikoitellen melankolinen, usein hauska ja alati eloisa siivu Americanaa, joka kertoo tunne-elämältään hämmentyneistä high school -futisjannuista ja uteliaista nuorista cheerleadereistä, jotka kannustavat pojat voittoon, tai sänkyynsä. Joseph Ruben, joka muistetaan nykyään (mikäli ollenkaan) lähinnä 1980-luvun puolivälistä 2000-luvulle tekemistään trillereistä, käytti uransa ensimmäisen vuosikymmenen tehden arkisia teinielokuvia, jotka olivat usein älykkäämpiä ja herkempiä kuin ensi näkemältä luulisi – elämänkokoisia draamoja ja komedioita tavallisista ihmisistä hyvin tunnistettavassa maailmassa. The Pom Pom Girls ratsasti sillä aallolla, jonka Dallas Cowboys Cheerleaders sai aikaan 1970-luvun alussa, kun joukkueen johto päätti tehdä heidän univormuistaan seksikkäämpiä, muuttaen nuo siihen mennessä yleensä kornisti pukeutuneet kannustusjoukot aikakautensa uusimmiksi seksisymboleiksi.

Burning Lips (Labbra vogliose)
(1981; Claudio Bernabei & Aristide Massaccesi; 35mm; 81′)

Aristide Massaccesi, joka tunnetaan paremmin nom de caméralla Joe D’Amato, teki suurimman osan urastaan seksiin liittyviä elokuvia – kuten kaikkien kunnon surrealistien kuuluukin, etenkin proletaarisemman laidan sellaisten. Vuodet 1980-82 ovat hänen kohdallaan erityisen kiinnostavia, sillä tuolloin hän takoi pihalle ensimmäisen satsinsa hardcore-pornoa, usein yhteistyössä Claudio Bernabein kanssa, samalla kun ohjasi normaalilevitykseen kaksi sekopäisintä ja häiritsevintä Italiassa ikinä tehtyä kauhuelokuvaa Antropophagus (1980) ja Absurd (1981). Tästä enimmäkseen hähmäisten elokuvien massasta Labbra vogliose erottuu selkeästi. Vakavan aistillinen Françoise Perrot, monien myöhempien Bernabei-Massaccesi-pornoilujen tähti, näyttelee teini-ikäistä tyttöä, joka löytää seksuaalisuutensa laajan niin mies- kuin naispuolistenkin kumppanien kaartin parissa. Elokuva tapahtuu kesällä, mutta kohtausten läpi leijailee hiljakseen syksyinen surumielinen tunnelma – jotakin ranskalaista ja ikäistään viisaampaa.

Schnick Schnack Schluck
(2015; Maike Brochhaus; DCP; 84′)

Joitain vuosia sitten eräs tilasto väitti, että Kölnistä löytyvät Saksan seksuaalisesti aktiivisimmat naisopiskelijat – ilahduttava tiedonmuru, joka muistuu mieleen katsellessa flirttailevaa ja arkisen panseksuaalista Schnick Schnack Schnuckia, sillä se kuvattiin suurilta osin (aivan Reinin takaisessa) Kalkin kaupunginosassa, joka siihen aikaan oli hyvin suosittu niin uusien, jatko-, kuin ikuistenkin opiskelijoiden parissa. Tällä hilpeän molièrelaisella erehdysten komediallaan ohjaaja Maike Brochhaus ja hänen käsikirjoittaja-, tuottaja-, leikkaajakumppaninsa Sören Störung – joka toimi elokuvassa myös säveltäjänä ja luonnenäyttelijänä (hahmona nimeltään Olaf..!) – halusivat palata vanhalle kunnon 70-luvulle, aikaan jolloin pornoelokuvissa oli tarinoita ja niissä esiintyi normaalivartaloisia ihmisiä, joilla näytti olevan oikeasti hauskaa. Elokuvassa tosiaankin on mutkikas tarina täynnä käänteitä, ja vielä täydempänä seksikumppanien vaihdoksia; kun taas esiintyjät vetävät roolinsa alati huvittuneella innokkuudella, ja heitä myös pyydettiin tyydyttämään toisiaan kuten parhaaksi katsoivat, lopputuloksena joitain viimeaikaisen elokuvahistorian nautittavimmista seksikohtauksista!

7.5. Sunnuntai/Sunday 
KIETOUTUNEITA KEHOJA, HÄILYVIÄ RAJOJA / BODIES ENTANGLED, LIMITS DIFFUSED 

17:00 Luminous Procuress 
(1971; Steven Arnold; DCP; 74′)

19:00 The Porno Race 
(1985; Andrei Feher; 35mm; 84′)

Neljäs päivä tarjoilee kokonaisyhteenvedon vuoden 2023 Viva Eroticasta. Steven Arnoldin upeasti lavastetun ja häikäisevän värikkään panseksuaalisen underground-spektaakkelin Luminous Procuress mottona voisi hyvin olla: Koko maailma on peepshow, ja miehet, naiset kaikki vain rakastajia; tällaisia elokuvia tehtiin vain 1970-luvun alkupuolella… Siinä missä taas Andrei Feherin The Porno Race on puhdasta kasaria – ainoastaan tuolloin saattoi tehdä elokuvan, jossa swinger-klubi ja disko, paneskelu ja tanssiminen sulautuvat erottamattomasti yhteen; ja sopivasti tämän räikeänupean elokuvan yhdessä pääosassa on Catherine Ringer, joka samoihin aikoihin tykitteli hittilistoilla Les Rita Mitsoukon laulajattarena!

Luminous Procuress
(1971; Steven Arnold; DCP; 74′)

Kaksi viatonta nuorta saapuu aavemaiseen kartanoon, jossa Prokuraattori johtaa heidät halki maallisen autuuden sokkeloiden ja olemassaolon kosmisen olemuksen salaisuuksien. Taianomainen aine auttaa etsijöitä näkemään. Sukupuolten, todellisuuden ja unen rajat haihtuvat. Jokainen kuvaelma esittelee uuden näkökulman elämään. Universumi on orgasmi, joka on vain yhden panon päässä. Ja kaikki tämä on tarkoitettu aivan vakavissaan, joskin alati ironisella sävyllä. Vain 1970-luvulla, vain länsirannikolla, vain kahden tunnin ajomatkan päässä L.A. Plays Itselfin Los Angelesista. Camp-henkinen lavastus ja drag-ryhmä Cockettes tuovat mieleen Jack Smithin, kun taas menojen loistokkuus ja vakavuus muistuttavat yhtä paljon niin Wakefield Poolesta kuin satanistimaalaritar Cameronistakin. Luminous Procuress on maatajärisyttävän kaunis teos, joka muistuttaa Leslie Poles Hartleyn Sananviejän (The Go-Between, 1953) ensimmäisestä lauseen sisältämästä syvällisestä totuudesta: ”Menneisyys on outo maa; siellä tehdään kaikki toisin.” Kukaan ei tule enää koskaan tekemään mitään Luminous Procuressin kaltaista.

The Porno Race
(1985; Andrei Feher; 35mm; 84′)

Mikä olisi parempi tapa päättää pitkä haluille omistettu viikonloppu kuin kunnon pamaus – elokuva, joka on niin omistautuneen hupsu, että siitä muodostuu äärimmäinen yin Luminous Procuressin yangille? Andrei Feher (jonka Vivan vakiokävijät muistavat hänen vuoden 1980 elokuvastaan Gräsänkor på skandalsemester) ei kenties ole tämän planeetan suurin ohjaaja, mutta hänen poikkeuksetta vallaton asenteensa näyttelijöitään ja kohtauksiaan kohtaan tekevät hänen elokuvistaan automaattisesti hervottoman hurmion ja riemun, ellei peräti silkan outoilun ja hilpeän hulluuden vyörytyksiä. Tämän leffan vaihtoehtoinen otsikko tiivistää koko juonen: World Sex Festival – parit ympäri pornomaailman älyttömissä asuissa ottavat naimalla mittaa toisistaan nähdäkseen kuka on planeetan kovin panemisessa. Ja kaiken tämän keskellä: Les Rita Mitsoukon Catherine Ringer tekee överin karnevaalimaisen roolin moderaattori-Maggiena väännellen naamaansa, syytäen hölynpölyä ja putkahdellen kuvaan mitä oudoimpiin aikoihin kesken ties minkä irstailujen. Tarvitaan Jumalaa (tai jotakuta vastaavaa) tuomaan jonkinlaista järjestystä näihin menoihin, jotka viimeistään puoliväliin päästessä ovat menneet reisille ja heittäneet häränpyllyä.

Liput 10,00 €
Päiväpassi 15,00 € / 20,00 €
Koko festivaali 55 €

Festivaalipasseja ja päiväpasseja rajoitettu määrä saatavilla.


Mechanical Circus: Peeping

Tirkistele keräilijän yksityiseen eroottisten kuvien ja esineiden kokoelmaan. Galleriassa on esillä kuvia ja esineitä, joita ennen katsottiin ja käytettiin salaa. Nyt saa tirkistellä menneiden aikojen alastomia päiväunia ja nautinnon välineitä. Albumeissa, vitriineissä ja mekaanisissa katselukojeissa piileksii rietas ja leikkisä heijastus historian hämäristä kammareista. Mekaaninen sirkus on museaalinen pitkän aikavälin taideprojekti, jossa keräileminen ja taiteilijuus risteytyvät. Näyttely on esityksellinen tapahtuma, jonka pääosassa on yleisön tirkistelevä katse. Galleriatilassa saattaa kohdata myös lyhyen esityksen tai päästä kokeilemaan esineitä omin sormin.

Osana näyttelyä nähdään myös taiteilija Shahaf Idan kolme videoteosta.

AVOINNA:
To 4.5. 17:00-20:30
Pe 5.5. 17:00-22:15
La 6.5. 17:00-22:00
Su 7.5. 16:00-19:00

Näyttelyyn vapaapääsy Viva Erotican lipulla.
Näyttely aukeaa tuntia ennen ensimmäistä näytöstä ja sulkeutuu viimeisen näytöksen alkaessa.
Näyttelyyn ikäraja 18-vuotta.
Näyttely sisältää pornografista materiaalia.

Mechanical Circus: Peeping

Peep into the private collection of a connoisseur of erotic images and objects. In the gallery you can see images and objects that were viewed and used secretly in the past. Now you can peer into the naked daydreams and instruments of pleasure from past times. In albums, vitrines and mechanical viewing devices hides an obscene and playful reflection of the twilit chambers of history. Mechanical Circus is a museal long term art project, in which collecting and art intertwine. The exhibition is a performative event, starring the audience’s peeping gaze. In the gallery space you may even encounter a short live performance or get to touch the objects with your own fingers.

The exhibition includes also three video works by the artist Shahaf Ida.

OPEN:
Thu 4.5. 17:00-20:30
Fri 5.5. 17:00-22:15
Sat 6.5. 17:00-22:00
Sun 7.5. 16:00-19:00

Free entry to the exhibition with Viva Erotica ticket.
The exhibition opens an hour before the first screening and closes when the last screening begins.
Age limit to enter the exhibition is 18 years.
The exhibition contains pornographic material.

Lisätiedot www.vivaerotica.fi

 

Tickets

The numbers below include tickets for this event already in your cart. Clicking "Get Tickets" will allow you to edit any existing attendee information as well as change ticket quantities.
Tickets are no longer available