OHJELMISTO

W

Eurooppa on kuolemansairas nainen, joka tappaa aikaa kiinalaisen mieskoneen seurassa. He ovat viimeisessä asemapaikassaan. Ulkona avautuu lumen peittämä autiomaa. Toisaalla, keskellä jäätikköä sijaitsevassa instituutissa, ryhmä hoitajia luulee edelleen pitävänsä yllä uutta maailmanjärjestystä. Muukalainen saapuu häiritsemään heidän transsiaan.

Taistelu on hävitty. Viimeistä näytöstä ei seuraa kukaan.

Ikäraja: 16
Pituus: 101 min.
Tekstitys: suomi
Ohjaus: Anna Eriksson
Käsikirjoitus: Anna Eriksson
Näyttelijät: Anna Eriksson, Hanna Trygg, Parco Lee, Jussi Parviainen, Karina Kivilahti, Iida Rauma, Jooseppi Pyykkö, Kirsi Nisonen, Eeva Trygg, Minttu Vesala, Marianna Uutinen, Ninja Sarasalo
Tuotanto / Kuvaus: Matti Pyykkö
Musiikki: Anna Eriksson
Musiikin tuotanto ja sovitus: Anna Eriksson & Juri Seppä

***

Ohjaajan sana

Uusin elokuvani W on vihdoin valmis. Takana on kolmen vuoden rankka työjakso. Paljon paineita, kunnianhimoa, odotuksia…Kerrassaan hurja elämänvaihe.
Usein sanotaan, että juuri toisen elokuvan tekeminen on kaikkein haastavinta, mutta itse epäilen, että olipa kyseessä ensimmäinen tai kymmenes työ, ylitettävänä on aina samat esteet. Oman näkemyksen suhteen on oltava järkähtämätön ja samalla on pystyttävä etenemään täysin vapaasti, pelottomasti ja luottavaisin mielin. Välillä kontrollin ja irti päästämisen vuorottelu vie valtavasti voimia. Mielestäni tärkeintä on osata kuunnella itse teosta. Antaa sille, mitä se haluaa. Antaa sille kaikkensa. Ja lopulta, kun saa kokea teoksen ”henkiin heräämisen hetken”, tuntuu se pieneltä ihmeeltä ja kummallisella tavalla täysin itsestä riippumattomalta tapahtumalta, joka on kaikkien tehtyjen uhrausten arvoinen.

W jatkaa monella tapaa M elokuvan perintöä. Se ammentaa samasta julmuuden ja intohimon alamaailmasta. Tällä kertaa minua kiinnostavat erityisesti sanat ja niiden painolasti. Sanat kuten ”vallankumous”, ”vapaus” ja ”ikuisuus”. Näihin sanoihin liittyy juuri nyt niin paljon luopumisen kipua. Ne piirtyvät historiaan ja ihmismuistiin aivan erityisellä tavalla. Ne kaikuvat kuiskauksina ja huutoina jostain kaukaa menneisyydestä ja etäältä tulevaisuudesta. Elämän absurdiuden edessä ihmisen on aina ollut pakko kapinoida tai haaveilla siivistä, joilla lentää taivaisiin.

W:ssä huomaan seisovani jälleen keskiössä, mutten niinkään omasta tahdostani, kuin tämänhetkisen todellisuuden luomasta pakosta. Itselleni totuuden jäljille pääseminen vaatii mielen ja kehon äärirajoille viemistä, ja minulle on oikeastaan samantekevää, miten julmasti se prosessi minua kohtelee. Olisi naiivia kuvitella, että voisin pyytää jonkun muun tekemään sen puolestani.

Mitä tämä kaksoisstandardien, pinnallisten kulttuurivallankumousten, polarisoitumisen ja itsesensuurin aika vaatii itsenäiseltä elokuvantekijältä? Se vaatii kaiken ja enemmän; Vahvuutta vastustaa virtauksia, jotka banalisoivat totuuden. Rohkeutta uudelleenkirjoittaa sääntöjä. Suuruudenhulluutta ja masokismia, jotta kykenee purjehtimaan käsivarret avoinna hyökyaaltoa vastaan, vaikka tietää hukkuvansa. Ja lopuksi, suurta rakkautta tätä suurenmoista taiteenlajia ja erityisesti ihmislajia kohtaan.

Tämä aika ymmärtää kaikkea paitsi ihmistä. Olemme uuden orjuuden äärellä, luomassa todellisuutta, joka hylkii meitä ja tekee meistä vieraita toisillemme. Vallankumous on vaihtunut apatiaan. Tuntuu yhä vaikeammalta rakentaa omaa todellisuutta, omaa elämää, omaa fiktiota.  Uusi todellisuus syntyy ja kasvaa ainoastaan vastarinnasta. Nyt jos koskaan ihmisen pitää kapinoida syvällä henkilökohtaisella tasolla. Miksi? Koska kapinointi on voimakkain solidaarisuuden ilmaus.

Anna Eriksson

***

Näytösliput

The numbers below include tickets for this event already in your cart. Clicking "Get Tickets" will allow you to edit any existing attendee information as well as change ticket quantities.
Näytösliput are not yet available